Tervetuloa lukemaan uutta tarinaani, joka kertoo kahdesta siskoksesta. Heidän vanhempansa kuolivat autokolarissa ja nykyään Mallory ja Emily asuvat kahdestaan pienessä mökissä kauempana kylästä. Pahoittelen kuvanlaatua, seuraavassa osassa se on luultavasti parempi.
Muistathan kommentoida. : >


Hei. Minä olen Mallory ja tässä on pikkusiskoni Emily. Olemme orpoja ja asumme kahdestaan. Vanhempamme kuolivat kolme vuotta sitten. Olin silloin 13 vuotta, Emily vain kahdeksan. Hän on siskoni, mutta myös paras ystäväni. Pidämme aina yhtä ja puolustamme toisiamme tarvittaessa. Talomme on pieni ja huonokuntoinen, mutta se kelpaa meille.


Vessa on ajan kuluessa päässyt kovin likaiseen kuntoon. Siellä on pieni lavuaari ja suihku.


Tietenkin sieltä löytyy myös vessanpytty. Se on tosin melko hirveän värinen ja muutenkin ällöttävä. Olen alkanut säästämään rahaa, jotta saisimme paremman vessan. Se tuskin toteutuu nopeasti.


Tässä on keittiömme. Ei mikään hieno, mutta riittää hyvin ruuanlaittoon. Jääkaappi on kyllä todella huono, toimii juuri ja juuri. Uusi pitäisi ostaa, kunhan vain saisin jostain rahaa.


Minulla ja Emilyllä on yhteinen huone. Se on todella pieni ja sinne mahtuu vain meidän sängyt ja esimerkiksi tuoli.


Sitten on vielä olohuone. Jos sitä olohuoneeksi voi kutsua. Meillä ei ole minkäänlaisia hienouksia, kuten telkkaria tai stereoita. Vain rikkinäinen sohva ja kirjahylly. Kirjahyllystä löytyy mm. muutama ruuanlaittoon liittyvä kirja. Luen vapaa-aikanani reseptejä kirjoista ja pyrin tekemään Emilylle mahdollisimman terveellistä ruokaa.


Emily pitää hyvästä ruoasta, mutta myös koulusta. Hän kertoo minulle joka ilta, mitä koulussa tapahtui.  Minusta on hienoa, että joku pitää koulusta ja nauttii siitä oikeudesta, että saa koulutusta.


Siskoni rakastaa koiria. Koska meillä ei ole varaa omaan koiraan, hän hellii naapurin Siiri-koiraa. Siiri saa Emilyltä usein ruuantähteitä makupaloiksi ja pitää niistä.


Aamulla oli aika lähteä kouluun. Emily heräsi jo kahta tuntia aikaisemmin ja valmistautui uuteen koulupäivään. Hymyissä suin hän astui bussiin.


Mutta koulusta saapuessaan Emily oli masentunut. Vaikka hän piti koulusta, hän ei aina pärjännyt kokeissa ja läksyissä. Tänään kokeesta tuli vain seiska ja Emilyä harmitti.


Minullakin oli kokeet ja sain kasin. Matematiikka ei ollut vahvin lajini, mutta olin tyytyväinen kasiin. Viime kokeesta sain seiskan, tämä koe meni paremmin ja olin tyytyväinen.


Tyytyväisyyteni hävisi, kun huomasin, että postilaatikkoon oli tullut lasku. Harmissani kulutin säästöni laskun maksamiseen ja lähdin tekemään läksyjä.


Illemmalla muistin yhtäkkiä, kuinka helppoa ja ihanaa oli, kun äiti ja isä elivät vielä. Nykyään olen kuin varaäiti Emilylle. Huokaisin ja pyyhin kyyneleet poskiltani.


Tiskasin vielä likaiset astiat ja kuivasin ne, jonka jälkeen vaihdoin vaatteeni.


Kömmin sänkyyni vaikka ulkona oli vielä valoisaa. Yritin nukahtaa, mutta uni ei tullut.


Emily oli jo nukahtanut. Valvoin puoli tuntia, kunnes viimein nukahdin.
____________________
Ensimmäinen osa saattoi olla vähän töksähtelevä, mutta yritän saada sujuvampaa tekstiä ja parempilaatuisia kuvia seuraavaan osaan.

Kommentointi ei ole kiellettyä. :)